Pitkänperjantain aamuna suuntasimme suoraan Bangkrakista Koh Taolle laivalla. Matka kesti 2 tuntia 45 min, tosin paluu catamaraanilla kesti vain tunti 45 min, mutta paluusatama oli toinen. Menomatka ja paluumatka maksoivat 600 bth suuntaansa. Paluu tuli kuitenkin eri satamaan kuin lähtö.
Majoitus löytyi helposti tai "liian helposti", eli harhailimme pitkien pääkatua ja kohdalle osui taksi, johon hyppäsimme päätyäksemme toiselle rannalle. Taksi kurvasi "kytkykauppahotellin" pihaan ja valinta oli sujuvasti tehty puolestamme. Näin turistin ei tarvitse vaivata päätään pikkuasioilla. Buukkasimme kolme bungalowia eli 700 bht majat ja yhden jopa ilmastoidun luksushuvilan aamiaisella 2800 bht.
Bungalowien bayssä ei ollut kirkas vesi, joten suuntasimme viereiselle rannalle. Sieltä löytyi loistava snorklauspaikka. Uusien snorklausharrastajien silmissä vilisi valtava määrä merimakkaroita, alle metrisiä ilman HK-leimaa! Pojat kysyivät missä ne kalat ovat?
Syvemmältä löytyi myös kaloja ja upeita koralleja. Hait - riuttahait - uivat seuraavassa lahdesssa, emme menneet sinne. Väsyneet ja onnelliset matkaajat aikansa snorklattuaan palasivat majapaikkaan. Upea ruokapaikka löyty kulman takaa shark bay -lahden rannalta New Heaven -ravintola. Istuskelimme thaityynyillä, katselimme kun kuu teki kauniin sillan lahden ylle ja salaperäiset lepakot liitelivät balmujen katveessa. Ruoka oli taivaallista, pitkänperjantain iltana, lempeän tuulen hyvällessä ihoa ja aromien hyväillessä makuhermojamme. Tästä oli hyvä suunnistaa seuraavaan aamuun ja snorklausretkelle.
Tatu odottelee lähtöä snorklausretkelle.
Buukkasimme pitkähäntäveneen koko päiväksi
2500 bth tarkoituksena kiertää saari ja parhaat
snorklauskohteet.
Kuva on lahdesta, jossa pysähdyimme snorklaamaan.
Pitkähäntäveneen kierros saaren ympäri oli ihastuttava. Kävimme kolmessa poukamassa snorklaamassa. Vesi oli kirkas sekä korallit sateenkaaren väriloistossa. Uteliaat kalaparvet söivät leipää kädestä ja uskentelu kaiken kirjavien kalaparvien keskellä oli mieleenpainuvaa. Tatu sanoin, etä snorklaaminen on kiva ja Otto täydensi, että se on sikakivaa. Näin yksitoistavuotiaiden näkökulmasta. Äiti Marja taasen totesi olipa ihmeellitsä tämä vapaiden kalojen kanssa pulikointi. Tero totesi, että kivaa on kuten enneenkin - eikä ne kalat olet juurikaan purreet, ei nyt eikä aikaisemmin. Isä-Jussi sai auringonpistojsen eikä kommentoi. Railin milestä meri on ihmeitä täynnä: kalat kirjavine viiruineen, korallit väriloistossa, siilit pitkine piikeineen ja ne lukuisat merimakkarat, joita en ole koksaan nähnyt näin runsaasti. Ihmeellistä, kannatan todella herkkien koralliriuttojen suojeluohjelmaa onhan 2 % maapallon merialueesta koralliriuttoja ja 25 % sen eliömaailmaa kaloineen ja muine otuksineen.
Meidän pitkähäntäveneemme on keskimmäinen.
Otto vesipetojen paratiisissa.
Tero-setä opettaa snorklaamaan Ottoa.
Tatu lähdössä kalojen maailmaan.
Otto, Tatu sekä kalat koralliriutalla.
Pojat leikkivät haavilla kalojen metsästystä.
Lona liikkeellä pitkähäntävenellä Koh Taolla.
Tero Koh Taolla.
Raili ottaa aurinkoa Koh Taolla.
Jussi Koh Taolla.
Marja uimassa.
Koh Tao.
Paluu satamaan pitkähäntäveneellä Koh Taolla.
Talolle tultiin illan pimetessä laivasatamasta. Illalla menivät sähköt talosta. Se on varsin tavallista täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti