Thaituristin tietoikkuna - kaksien kasvojen valtakunta, turistikokemuksia

THAITURISTIN TIETOIKKUNA – TURISTINA KAKSIEN KASVOJEN MAAILMASSA

Thaimaan viehättävät saaret voivat vaikuttaa postikorttiparatiisilta, mutta maa kätkee turisteilta todelliset kasvonsa.  Pinnan alla ja hymyilevien kasvojen takana on paljon sellaista, joista turisti ei pääse perille ja kulttuurien väliset konfliktit ovat aina mahdollisia.

BUDDHALAISUUDESTA

Thaimaassa buddhalainen uskonto on kulttuurinen artefakti buddhalaistemppeleineen, buddhapatsaineen, palvontamenoineen ja kotialttareineen. Thaimaalaisista 94 % on buddhisteja ja uskonnolla on suuri vaikutus kansalaisten arjessa ja kuvainpalvonnassa. Maassa noudatettavan buddhalaisuuden juuret ovat syvällä kulttuurissa saaden piirteitä hindulaisuudesta, kiinalaisista kansanuskonnoista ja animismista. Varsinainen buddhalaisuuden sanoma, neljä jaloa totuutta ovat seuraavat: elämä on kärsimystä, kärsimys johtuuu tietämättömyydestä ja haluista, kärsimyksestä voi päästä ja se tapahtuu seuraamalla elämäntiellä kahdeksaa oikeaa ja jaloa elämäntapaa.

Big Buddha, Bangrak.

1. OIKEA OIVALLUS = neljän jalon perustotuuden käsittäminen
2. OIKEA MIELI = vapaus himosta, pahansuopuudesta ja julmuudesta
3. OIKEA PUHE = pidättäytyminen valheesta, juoruista ja epäystävällisistä sanoista
4. OIKEA TOIMINTA = tappamisen, varastamisen ja sukupuolisen väärin käyttäytymisen välttäminen
5. OIKEA ELINKEINO = ei orja- tai myrkkykauppias, väkijuomien tekijä tai aseseppä
6. OIKEA PYRKIMYS = pyrkimys estää pahan syntyä
7. OIKEA VALPPAUS = pyrkimys tietoisuuteen kaiken väliaikaisuudesta. Mietiskely.
8. OIKEA KESKITTYMINEN = mietiskelyn harjoittaminen.

Edellä olevan kahdeksan tien noudattamisella tavoitellaan valaistumista, jonka huipentuma on nirvana.

Yllä luostarialueen ja munkkikoulun nimi. 

Paikka sijaitsee Koh Samuilla, Bangrakissa.

Kullattu munkki. Kuva on buddhalaisluostarista

Bangrakissa.

Thaimaalainen buddhalaisuus on värikäs uskonto symboliikan näkökulmasta. Kuviin liittyy tarina, mutta uskontoa ja kulttuuria tuntemattomalle ne eivät avaudu. 

Luostarin pyhätön seinäreliefi.

Seinäreliefi.

Kuva esittänee Siddhartha Gautamaa, 

buddhalaisuuden perustajaprinssiä, joka 

kullan ja loiston sijaan valitsi boddhissapuun

ja istuskelun mietiskellen sen alla.

Luostarin pyhättö ja Tero.

Tutustuessa thaikulttuuriin huomaa pian, että buddhismin syvin merkitys ei ole tiedostettu kansan piirissä ja sisäinen maailma onkin korvattu ulkoisilla merkeillä, joista näkyvin on kuvainpalvonta. Jokaisessa kodissa tulee olla kotialttari - henkien talo - joka sijaitsee ulkona.  Jotta jumalat ottaisivat sen asunsijakseen,  pysyisivät armollisina ja hyvällä tuulella, tulee talo rakentaa kauniiksi ja koristella uhrilahjoilla, alttarien kukilla ja jumalille tarjolla olevalla tuoreella ruoalla ja juomilla.  Siksi ei ole hämmästyttävää, jos alttarilla on esimerkisi grilattu kana ja vesipullo. Rituaalimenojen noudattaminen tuottaa hyvää onnea.  

Thaimaalaiset ovatkin todella taikauskoisia ja näkevät pahan merkkejä ympärillään. Esimerkiksi pikkulasten ihailu söpöiksi on huonon enne, jumalat kiinnostuvat lapsista ja voivat varastaa lapsen. Lapsia tuleekin kehuskella todella rumiksi ja kovalla äänellä, näin ne ovat suojassa pahojen henkien ja jumalien haluilta.

Tämä kotialttari ja henkien talo on 

vuokraamamme talon edessä.

Munkki-instituutio on näkyvä kulttuurien ilmiö ja oranssiin kaapuihin pukeutuneita munkkeja näkyykin kaikkialla Thaimaassa. Mukkeudessa on tarkoituksenana syventyä Buddhan oppeihin ja kulkea valaistumisen tietä tavoitellakseen nirvanaa. Munkkeudessa on gloriaa! Munkit elävät almuilla, heitä kunnioitetaan ja nainen ei missään tapauksessa saa koskea munkkeihin. Munkkeutta onkin kahdenlaista: elämäntapamunkkeus ja lyhytkestoinen luterilaisen uskontoon varrattava rippikoulutyppinen munkkeus. Joskus Thaimaan saarilla tai sisämaassa tapaa erakkomunkkeja, jotka ovat rakentaneen oman palvontapaikkansa viidakon kätköihin.

EKOLOGISUUDESTA

Ekologinen kierrätys, lajittelu ja ympäristön siisteys  ovat  vieraita käsitteitä Thaimaassa. Erityisesti köyhillä alueilla, mutta myös muualla ympäristön roskaaminen ja välinpitämättömyys lähimiljööstä antaa maasta suttuisen, huolettoman ja epämääräisen kuvan. 

Maalta puuttuneekin jätteiden kierrätysohjelma eikä kansalaisia ole koulutettu ja ohjauttu ympäristöä säästävän toiminnan piiriin. Kun roskat ovat iskostuneet osaksi kulttuurista maisemaa, ei paikalliset asujat niitä huomaa epäkohtana – eikä jonkun aikaa oleskeltuaan turistitkaan. Kulttuuri mukauttaa piiriinsä. 

Pullojen kierrätys on köyhien lisäansio, 

ei elämäntapa Thaimaassa.

Suuret matkailijamassat ovat myös uhka maan herkälle ekosysteemille ja viehättäville saarimaisemille. Koralliriuttojen suojeluohjelma on kansainvälinen ja koskee myös Thaimaata.  Riutat käsittävät 2 % koko maapallon merialueesta ja 25 % eliöistä elää riutoilla. Thaimassa esimerkiksi ankkurin käyttö riutoilla on kiellytty ja se on hyvää kehitystä. Jos thaimaalaiset oppisivat paremmin huolehtimaan ympäristöstään ja maa saisi ekologisen ohjelman palvelisisi se jatkossa myös turismin aiheuttamia negatiivisia ympäristövaikutuksia.

Kuva on Koh Taolta.

ELÄNTEN KOHTELU THAIMAASSA

Kaikkialla Thaimaassa näkee kärsiviä elämiä ja eläimet on alistettu ihmisen ylivallalle. Turismillakin on kahdet kasvot.  Osallistumalla matkailijoille suunnattuihin safareihin ja  tuemme eläinten huonoa kohtelua tahtomattamme. Lintujen pyydystäminen pieneen häkkiin ja asettaminen palvottavaksi tietää hyvää onnea thaimaalaisille, mutta kärsimystä eläinten parempaa kohtelua toivoville turisteille ja kulttuurikriitikoille.

Otto ja Tatu ruokkivat köytetyä pikkunorsua.

Norsu safariretkellä. Selässä kolme ihmistä.

LIIKENNE JA KAAOTTINEN MENO KOH SAMUILLA

Matkailevan turistin näkökulmasta Thaimaa on helppo maa. Aikataulut pitävät ja etukäteen sovitut kuljetukset toimivat jopa kellontarkasti. Kuljetuvälineitä  ovat markafirmojen käyttämät pikkubakut, songtao-lava-autot ja taksit, joita pyörii kaikkialla.   Paikasta toiseen on helppo liikkua, mutta hintojen kanssa on oltava tarkkana tässä mielivaltaisen hinnoittelun ja pinnan alla olevan ahneuden maassa.

Kuljetuskulttuuri on todella sekava ja kestää aikansa ennenkuin tajuaa, millä logiikalla kuljetukset toimivat. Hinnat sovitaan aina etukäteen ja niissä pitää tinkiä.  Tässä asiassa thaimaalaiset eivät ole jankkaajia, vaan hinta määrittyy nopeasti, joskus kohdalleen, mutta usein turistilta otetaan se mikä irti saadaan. Mutta on täysin mahdollista, että saa edullisen kuskin ja jopa englantia puhuvan.

Sontao-lava-autoja on useamman tyyppisiä. Vuoroautot ajavat reittiä Nathon ja Lamai, Chawen beach. Reittihinta on 60 bathia henkilö riippuen matkan pituudesta, mutta vain todella valveutunut turisti onnistuu pääsemään tällä hinnalla. Reittiä ajavasta sontaosta voi joskus tulla yksityinen taksi, kun kuski näkee turistin ja kulkusuunta vaihtuu lennosta.

Kokemuksemme mukaan sontao keräsi Nathonin satamasta auton täyteen henkilöitä (15) ja lähti Bankrakiin päin. Reitille jäänyt maksoi 40 bathia, seuraava 50 bathia, Bop Huppiin jäänyt 60 bathia ja samalle pysäkille Bangrakissa jääneet 60 bathia, mutta meiltä vaadittiin 100 bathia. Ahneus on kansallishyve ja tasa-arvoa ei tunneta. Matka Nathonista Bangrakiin maksaa taksilla 500 bathia, ykistyisellä lava-autolla 400 bathia, halvimmillaan ollaan päästy 200 bathilla/2 henkeä.

Toimivat kuljetukset antavat kuitenkin kaivattua huolettomuutta palmupuiden alla ja rantahietikolla makaileville turisteille. Paikalliset kulkevat mopoilla ja bensaakin myydään suoraan kadun vieressä pulloissa. Kypäriä ei käytetä – kun ei ole kypäräpakkoa - eikä polkupyöriä näy liikenteessä. 

Koirat ovat tottuneita mopokyytiin, mutta ei niillä 

ole kypäriä tai muita turvavarusteita, kuten ei kuskillakaan,

lapsista puhumattakaan.

Merellä liikuttaessa ei käytetä pelastusliivejä, eikä niitä välttämättä ole koko veneessä. Liikenteen sujumisen ensimmäinen näkökulma ei muutenkaan ole turvallisuus.


Vaikka taksit ovat kalliimpia kuin sontaot, puolustavat ne paikkansa liikenteessä. Autot on ilmastoitu ja jos onnistuu sopimaan hyvän hinnan, miksi ei niitä käyttäisi?

Laivat kurvilevat merellä väistellen kalastajien verkkoja ja satamassa ei aina näytä siltä, että kapteeni tietää miltä puolelta vastaantulevaa laivaa tulee väistää. Ainakin meille sattui Koh Talolla läheltä piti -tilanne. 

Koh Taon satama.

Kätevä tapa liikkua pienemmillä saarilla on pitkähäntävene. Tosin niitä on Koh Samuilla vain kalastajien käytössä.  Koh Taolla taksiveneitä on paljon, sillä saari on pieni.