Harmaahaikara tepastelee Cat can too -ravintolan alapuolella olevalla joella. Turistit istuvat kapakassa vakiopaikallaan ja tarkkailevat joen elämää. Lintu ruokkii poikastaan oksalla. Kuuma kesätuuli puhaltaa kapakan läpi vieden turhat ajatukset mennessään. Ja Singha huuhtelee kuivuvan nielun. Sanoja ei tarvita - ne ovat lomalla!
Pihamaina laulaa aamutervehdyksen, mutta me
olemme alkaneet kutsua sitä angry birdiksi. Lintu
tepastelee heti aamusta terassilla ja kurkkii sisälle.
Haikara.
Lintu, jolla ei ole toistaiseksi nimeä.
Lintujen nokkien pituudesta voi päätellä, että kohta
on lähdön hetki ja omien siipien kokeilu,
kuinka ne kantavat kuuman kultturin tuulet ja vaarat.
Viimeisiä ruokintoja oliivimedestäjille.
Kun saavuimme 22.4. Cat can too -ravintolaan
oliviimedestäjät olivat jo lähteneet pesästä.
Olimme paossa yliaktiivista talosiivoojaa Cat can too -ravintolassa. Seuraava vierailukohde oli Fisherman village, ehkä parhain ravintola-alue saarella. Kylä on pieni kävelykatu meren rannalla laadukkaine ravintoloineen ja merihenkisine menuineen, maisemista puhumattakaan. Suunatasimme sinne taksilla tarkoituksena illastaa intialaisessa ravintolassa, joka aikaisemman kokemuksen mukaan on loistava ruokapaikka.
Thaimaalaiset kuljettelevat koko perheen
mopokyydissä.
Taksi, jolla menimme Bangkrakista Fisherman
village -kylään. Taksi puhui englantia - joka ei ole
yleistä täällä - ja lisäksi vaikutti luotettavalta.
Kyyti maksoi 200 bathia ja buukkasimme jo
paluukyydin lähtöpäivälle tältä taksikuskilta.
Fisherman village.
Fisherman village.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti